Hyvin monet yhdistykset – etenkin sosiaali- ja terveysyhdistykset – pyrkivät vaikuttamaan kohderyhmiensä hyvinvointiin. Hyvinvoinnin lisääminen tuleekin olla keskeinen tavoite yhdistyksillä, mutta hyvinvointi ja siihen liittyvät tavoitteet on osattava määritellä tarkasti, jotta niitä voidaan mitata ja seurata. Tässä artikkelissa käydään läpi näkökulmia ja esimerkkejä, jotka auttavat asettamaan hyviä tavoitteita ja mittareita hyvinvoinnille.

Hyvinvoinnin osatekijät jaetaan yleensä kolmeen ulottuvuuteen: terveyteen materiaaliseen hyvinvointiin ja koettuun hyvinvointiin / elämänlaatuun, joista yhdistystoiminnassa keskeisin näkökulma on koettu hyvinvointi / elämänlaatu, jonka mittaamiseen tässäkin artikkelissa keskitytään.

Operationalisointi ja ohjelmateoria

Hyvinvointi on hyvin abstrakti ja yleisluonteinen käsite, jolla voidaan viitata eri yhteyksissä eri asioihin. Hyvinvointi koostuu lisäksi niin monesta eri tekijästä, että toiminnalla harvoin pyritään vaikuttamaan yhtä lailla niihin kaikkiin. Kun kerätään toiminnan kohderyhmiltä henkilökohtaista kokemustietoa, voidaan periaatteessa mitata, miten koettu kokonaishyvinvointi on lisääntynyt, mutta siitä harvoin voidaan päätellä luotettavasti, mikä vaikutus juuri yhdistyksen toiminnalla on ollut hyvinvoinnin kehittymisessä.

Jotta pääsemme tarkemmin käsiksi, minkälaisia hyvinvointiin liittyviä muutoksia toiminnallamme tavoittelemme ja miten niitä voisimme mitata ja seurata, tulee hyvinvoinnin käsite määritellä ja pilkkoa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin on peilattava hyvinvoinnin käsitettä toiminnan ohjelmateoriaan, jonka jälkeen käsite on vielä operationalisoitava.

1. Ohjelmateoria

Ohjelmateorialla tarkoitetaan niitä hypoteeseja tai oletuksia, joiden perusteella valitun toiminnan uskotaan toimivan. Usein toiminnan taustalla on laajempaa tietoteoreettista perustaa. Teoria voi olla tutkittua tai kokemuksen kautta hankittua tietoa. Ohjelmateorian pohjalta tiedämme ne hyvinvointiin liittyvät osatekijät, joihin toiminnalla pyritään vaikuttamaan sekä osaamme määritellä, minkälaista muutosta oletamme toiminnan saavan aikaan kohderyhmien hyvinvoinnissa.

Ohjelmateoreettinen oletus voi olla esimerkiksi sellainen, että vertaistukitoiminta lisää ymmärrystä ja helpotuksen tunnetta, minkä seurauksena psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky paranee. Oletamme siis, että valittu toimenpide (vertaistuki) tuottaa jonkin tietyn tuloksen (ymmärrys ja helpotus), jolla on vaikutuksia hyvinvoinnille (toimintakyvyn parantuminen). Nyt osaamme siis määritellä paremmin, mitä tavoittelemme ja mitä muutosta meidän täytyy seurata ja arvioida.

2. Operationalisointi

Jotta abstrakteja teoreettisia käsitteitä voidaan seurata ja mitata, tulee niillä olla empiiriset vastineet, joita voimme konkreettisesti havainnoida. Operationalisointia tehdään yleensä kvantitatiivisessa tutkimuksessa, mutta jos haluamme mitata ja seurata laadullisia ilmiöitä, tulee niissäkin saattaa teoreettiset käsitteet ensin muotoon, jossa tutkittava ilmiö muuttuu konkreettiseksi ja empiirinen havainnointi on mahdollista.

Esimerkiksi hyvinvointi on tällainen teoreettinen käsite, joka täytyy ensin avata, jotta sitä voi arvioida. On määriteltävä ensin, mitä hyvinvoinnilla kulloisessakin yhteydessä tarkoitetaan ja mistä hyvinvoinnin osa-alueista ja osatekijöistä ollaan kiinnostuneita. Seurannan kohteet pitäisi pystyä määrittelemään mahdollisimman tarkasti, rajatusti ja ymmärrettävästi, jonka jälkeen voimme vasta selvittää, miten saisimme seurannan kohteesta kerättyä tarvittavaa tietoa.

Mittarit tavoitteiden mukaan

Kun tunnemme hyvinvoinnin edistämiseen pyrkivän toiminnan toimintaperiaatteet (ohjelmateoria) ja osaamme määritellä riittävän tarkasti, mitä hyvinvoinnilla toiminnan kontekstissa tarkoitamme (operationalisointi), voimme asettaa toiminnalle konkreettisia tavoitteita. Hyvien tavoitteiden asettaminen on tärkeää, koska ne ovat toiminnan seurannan perusta. (Hyvien tavoitteiden määrittelystä ks. Tavoitelauta – tavoitteiden asettamisen apuväline.)

Mittarin tarkoituksena on kuvata mitattavaa ilmiötä eli tässä tapauksessa jotain hyvinvointiin liittyvää ilmiötä. Mittarit on valittava siten, että ne antavat olennaista tietoa toiminnan tavoitteiden arviointia varten. Jos siis tavoitteenamme on lisätä hyvinvointia, on osallistujien tyytyväisyys toimintaan paljon epätarkempi mittari kuin osallistujien kokema muutos omassa hyvinvoinnissa.

Hyvä mittari kuvaa mitattavaa ilmiötä riittävän uskottavasti (valideetti) ja luotettavasti (reliabiliteetti). Käytännössä mittari on riittävän hyvä, jos se antaa tietoa tavoitteiden toteutumisen arviointiin ja hyödyttää toiminnan kehittämistä. Suositeltavaa on hyödyntää käytännön tai tutkimuksen avulla hyviksi todettuja mittareita, joita voi etsiä mm. TOIMIA-tietokannasta.